kuvia.

no one hears a fucking word you say

Sain postauspyynnön anonyymilta:

"Jane, kerro vähän millast sun elämä oli ala-asteel. Oliko kivaa vai tyhmää ja millasta oli mennä ekalle?"

Noh, eipä tässä oikee muutakaa tekemistä ole joten eiköhän aleta hommiin. Lukemista tulee riittämään ainakin seuraavaksi viideksi minuutiksi.

Janette 6v ja eskari (eskarista ei pyydetty mitään mainitsemaan mutta mainittakoon silti). Eka päivä eskarissa oli aivan kamala, ja muistan sen kuin eilisen. Eräs tyttö katsoo minua pitkään kun astun ovesta sisään ja heitän hienon pokémon-reppuni naulakkoon. Tyttö katsoo minua pitkään ja kysyy "Ooks sä tyttö vai poika?" katoin sitä tyttöö silmät suurina ja totesin siihen että miltä näyttää, näytin kuulema pojalta, huolimatta siitä että hiuksilla oli pituutta yli perseen. Johtui varmasti hienosta Iron Maidenin Number Of The Beast paidastani, mikä koki loppunsa vuonna 2006 kun se oli liian pieni. :-( Yritin leikkiä tyttöjen kanssa, mutta lopputuloshan oli siinä että katkoin barbeilta päät irti ja menin poikien kanssa leikkimään legoilla. Opettajat eivät pitäneet tietenkään ollenkaan "näyttävästä" sisääntulostani, vaan ohjasivat minut takaisin tyttöjen luokse. En edelleenkään lämmennyt idealle joten katkoin barbeilta uudelleen päät, ja yritin opettaa heitä leikkimään legoilla. Kostoksi he rikkoivat legorakennelmani. En ymmärtänyt mitä hauskaa on leikkiä barbeilla, ja lopulta opettajatkin leppyivät ajatukseen että viettäisin enemmän aikaa poikien kanssa. Kostoksi sain seuraavana päivänä leluämpärillisen kuravettä vaaleisiin pitkiin hiuksiini. Kyllä, tytöt eivät hyväksyneet minua hetikättelyssä. 

Eka luokka.. Huhhuh, en mielelläni muista _tätäkään_ päivää xDD ei sentää ollut enää barbeilta päiden katkomista, vaan heppakynien katkomista. Ja kyllä, monta kertaa sain kuulla kunniani siitä kun tuhosin toisten tyttöjen omaisuutta. Mutta aloin pukeutua jo hieman "tyttömäisemmin" minulle se tarkoitti sitä että pidin tasan yhtä vaaleansinistä hupparia, siihen se sitten jäikin. Ekalla ei liiemmin ongelmia, tälläistä rataa jatkui myös toisen ja kolmannen luokan, tosin aloin lähentyä luokkamme tyttöjen kanssa. Samalla tytöt tajusivat etten ehkä olekaan niin kamala kuin annoin olettaa. Silloin tajusin myös että naisetkin ovat mielenkiintoisia ihmisolentoja. Kyllä, tajusin seksuaalisen suuntausumiseni varhain. 

Neljäs luokka - ongelmat alkoivat. Tai, noh, en sanoisi että ongelmat, vaan masennus ym paska, kaikki kaatui niskaan, ilman mitään varoitusmerkkiä. Silloin alkoi alamäki. Yhtäkkiä kaikki tuntuivat olevan minua vastaan (tähän vaikutti myös "esimurrosikä") mutta koko neljännen luokan aikana minulta varastettiin ja tuhottiin neljät lapaset, viisi pipoa ja kaksi kaulahuivia. Talvi oli kylmä, eikä ollut mukavaa kävellä melkein kahta kilsaa kotiin itsensä kokoinen reppu selässä ilman lapasia ja kaulahuivia, pipoa lukuunottamatta. Kyllä, se oli yhtä helvettiä. Tavaroitani heiteltiin roskikseen ja minua haukuttiin mm. nimityksillä "läski" ja itkupilli (johtuen siitä että itkin joka asiasta)" sekä uudempi haukkumanimike "pesukarhu" johtuen vahvoista rajauksistani. Alkoin meikkaamaan ollasseni 10 vakavien ulkonäköpaineiden takia. Samalla aloin laihduttamaan. Panoin neljännellä 57kg ja hieman päälle, myönnän että olin silloin vain kasa läskiä ja tukkaa jolla on mustaksi kynäkajaalilla rajatut silmät. Samalla nimike "lesbo" tuli heti käyttöön, kun kerroin pitäväni t.A.T.u - nimisestä yhtyeestä. Ei tarvinnut selitellä mitään, olin lesbo ja sillä selvä. En tiennyt silloin olisinko ottanut tuon kohteliaisuutena vai loukkauksena. Nykyään jos joku huutaa "lesbo" vastaan "ainakin puoliksi". Se saattaa saada ihmisiä hämilleen, mutta olkoot, ihmisiä on hauska hämmentää.

Viides luokka. Kulmakarvat lähtivät, rajaukset pysyneet samanlaisina, painoa tippunut neljänneltä luokalta 12kg, painoin viidennellä 45kg ja pituutta oli vielä silloin 156cm. Samaisena vuonna tuli käyttöön maailman ikävin tapa, mikä on vainonnut tähänkin päivään asti - tupakointi. Samalla alkoi lievät syömishäiriöt ja ulkonäköpaineet jatkuivat. Leikkasin hiuksia muutaman viikon välein, kreppasin jatkuvasti ennen kuin sain tietää suoristusraudasta. Minua haukuttiin ja kiusattiin edelleen. Nimitykset "anorektikko" ja "narkkari" tulivat myös käyttöön. Masennuksen ohella koulun käytävillä huudeltiin nimityksillä "osastonuori", "viivaranne", "angstilapsi" ja "ongelmaneiti". Omaisuuttani tuhottiin ja varastettiin edelleen. Viidennellä uskalsin ensimmäisen kerran kertoa opettajalleni vuosia kestäneestä koulukiusaamisesta (opettajamme sattui samalla olemaan koko pienen kyläkoulumme rehtori) joka tarttui asiaan laimein ottein. Asiat eivät parantuneet vaan kääntyivät entistä huonompaan suuntaan. Tupakka, lähes olematon ruokavalio, viiltely ja päiväkirja. Sellaista oli elämäni viidennellä.

Kuudes luokka. Meikkityyli suht samaa, hiukset hieman kerrostetummat mutta silti sama tyyli myös vaatteissa kuin aiemminkin. Koulukiusaaminen rauhoittunut, mutta ei läheskään loppunut. Läskiksi haukuttiin edelleen, olin edelleen hieman pulskempi kuin muut luokkamme tytöt, ja se masensi minua entisestään, luulin olevani tarpeeksi myös miellyttääkseni muiden silmää, mutta ei. En ollut sitä todellakaan vielä pitkään pitkään aikaan. Luokallamme ei tuntunut olevan ketään, kuka ymmärtäisi minua. Kouluni meni päin helvettiä, samoin henkinen terveyteni. Ensimmäisen kerran lähdin kuudennen luokan tammikuussa osastolle, johtuen siitä että erosimme silloisen tyttöystäväni kanssa. Mielelläni en näitä asioita muistele, mutta jostakin ne aina tupsahtavat, halusi tai ei. Loppuvuosi meni odottaen ala-asteen päättymistä ja sitä kuinka luokka hajoaisi, olisin kenties taas iloinen enkä jaksaisi liiemmin murehtia maailmanmenosta, jaksaisin jopa panostaa koulunkäyntiin enemmän. Kevät meni nopeasti, enkä enää liiemmin jaksanut kuunnella sitä mitä minulle huudeltiin, itsetunto oli paska, mutta hengissä tässä ollaan vieläkin. 

Noniin ja se kuka jaksaa valittaa siitä että teksitä on liian vähän nii haistakoon paska ja vetäköön käteen, haluun nukkumaan, kello on kohta kymmenen. Joey kiittää & kuittaa jälleen, hyvää yötä !