Nyt kun olen vielä ihmisten aikaan hereillä (aamukolmelta nukkumaanmeno ja puoli kymmeneltä herääminen ei ole kesäloman aikana hyvä idea. don't do that. mua ainaki väsyttää ihan helvetisti)
ja kun sain varattua itselleni vähän aikaakin (tunti tai kaksi) tähän postauksen tekoon, niin aloitetaanpa!
eli olin siis kaksi viikkoa takaperin Höyterissä rippileirillä. Oli aivan mahtava ripari, uusia ihmisiä ja ihmisiä joita tunsin jo entuudestaan, heihin tosin pystyi tutustumaan paremmin viikon aikana. alunperinhän lähdin sillä asenteella kuin "eiii, joku ripari voi luoja, ei kiinnosta, en lähde, en selviä ilman tupakkaa viikkoa." "en jaksa jeesustelua" "siellä on kusipäitä" mutta paria päivää myöhemmin otin kaikki sanani takaisin, ja olisin todella todella kovasti toivonut, että leiri olisi jatkunut pidempäänkin (: kaikki laulu- ja rallatteluleikit soivat edelleen päässäni, mikä ei suinkaan ole rasittavaaa, vaan itseasiassa ihan hupaisaa. oletin ruuankin olevan pahaa, mutta herranjumala ku se oli niin tajuhyvää että voisin syyä samanlaist ruokaa koko loppuelämän ;__; tietenkin oma "erityisruokavalio" huomioituna. oppitunnit oli puoltoista tuntia kertaa kaks per päivä, ja meillä oli joka oppitunnilla joku kolmesta ohjaajasta, kaikki ohjaajatkin olivat yllättävän mukavia. tietenkin olisi voinut muutakin tehdä kuin opiskella esim sitä että miten maailma syntyi ja millä sanoilla raamattu alkaa, se ei tietenkään ollut riparin kohokohtia, mutta kuului asiaan. loppukokeeseen pänttäsin tietenkin melkeinpä joka päivä, mutta kaiken sen opiskelun ja asioiden päähän tunkemisen jälkeen meille kerrottiin, että loppukoe onkin tehdä näytelmä, runo tai maalaus aiheesta mikä meille annetaan. tietenkin se oli suuri helpotus ja huokaus mutta tietenkin myös se ottaa päähän, että periaatteessa pänttäsimme kaikki asiat pieniin päihimme melkeinpä täysin turhan takia.
konfirmaatio ja rippijuhlat pidettiin viikko sitten sunnuntaina, 9. kesäkuuta.
kuvat (c) minä ja vanhemmmat
rippilahjaa tuli kaikenlaista, isoja ruusuja 13kpl ja yksi 30 ruusun kimppu, hopeasormus ja ranneketju sekä rippiristi, ja rahaa tottakai.
vietin ehkä yhden elämäni parhaimmista viikoista keskellä ei mitään, tietoakaan toimivasta internetistä tai pleikkapeleistä, voin sanoa että minulla oli haastetta pysyä erossa netistä (iPhone, luotettava ystävä) saatika peleistä. mutta minä selvisin koko hommasta, wohoo ! olen ylpeä itsestäni, nyt on taas yksi velvollisuus takana, mutta voi kunpa sen voisi käydä uudestaan.. kaipaan niin takaisin, en vain ihmisten vuoksi, vaan myös sen älyttömän hyvän ruuan takia.. namnam, nyt alko kuola valumaa ku ajatteli riparin ruokaa ;__;
ihana viikko. ihanat ihmiset. ihanaa ruokaa. ihanat ohjaajat. hyvä meininki.
HYVÄ RIPARI.
Joey kiittää tässä vielä kerran mahtavasta rippileiristä kaikkia.
